55

1950-1970

HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN RAKENNUSVAIHE

Sotaa edeltäneet kauneusarvot kannettiin kuin häpeillen kaatopaikalle. Tyylin ja glamourin etsinnän tilalle astui rationaalinen tehokkuus. Se näkyi myös arkkitehtuurissa, muotoilussa ja taiteessa. 1950-luvulla oli kiire rakentaa taloja ja tehtaita. Suomesta tuli kulutusyhteiskunta, jossa kaikki halusivat auton ja television. Mainoksissa miehet muuttuivat maalaisjurrikoista menestyviksi kaupunkilaisiksi. Naiset alkoivat vapautua kotilieden kahleista. Mainosala koki luovan murroksen.

Kuva: Ilon ja ylpeyden vuonna 1952 ruoan säännöstely oli ohitse. Elanto esitteli millaisen määrän ravintoa nelihenkinen ns. indeksiperhe kulutti vuodessa.

 

Amerikkalainen mainostoimisto Doyle Dane Bernbach teki 1960-luvulla mullistavan kampanjan Kupla-Volkkarille. Tuote esitettiin arkirealistisesti ja tekstit sinuttelivat lukijaa juttelevaan tyyliin. Suomalainen ilmoitus jäljitteli esikuvaa.

 

LSD ja marihuana tulivat hippikulttuurin mukana Suomeen. Jukka Veistolan juliste vuodelta 1969 varoitti kukkaiskansaa viimeisestä unesta.

 

Mainonnan määrän noustessa 1960-luvun lopulla huomiota alettiin hakea ideakeskeisillä mainoksilla. Nyt tuotteen ylivoimainen myyntiväittämä haluttiin esittää kohderyhmän älynystyröitä kutkuttavalla tavalla.

 

Kyösti Variksen tupakkaristi oli pöytälaatikkotyö, jonka tekijä viimeisteli 1968 Mainosgraafikkojen näyttelyyn. Myönteinen vastaanotto innosti Varista lähettämään julisteen kansainvälisiin kilpailuihin, joissa se menestyi loistavasti.

 

Amar sai 1961 oikeuden markkinoida Pariisissa kausittain määrättävää mannermaista muotiväriä Suomessa. Suomalainen nainen alkoi pukeutua kansainvälisesti ja viihtyä nykyajan nuorekkaassa swingin rytmissä.

 

”Me olemme huomanneet, että se, jolla on idea, myy aina enemmän. Te saatte niitä meiltä”, perusteli SEKin ilmoitus mainonnan muutosta vuonna 1963. Ilmoitus valittiin Euroopan parhaaksi sanomalehti-ilmoitukseksi 1965.

 

Tupakkaan liitettiin eroottisia latauksia. Aimo Virtasalon kuvituksessa oli piiloseksiä. Pilli- ja pöllitupakoita suosineita suomalaisia houkuteltiin siirtymään nykyaikaan perinteisiin laatikoihin pakatuilla ja lyhyillä suodatinsavukkeilla.

 

Televisio muokkasi olohuoneiden sisustuksen. Televisiosta tuli myös kirjahyllyjen keskipiste. Tele-hyllyssä kirjat saivat väistyä maljakkojen ja perhevalokuvien kaltaisiksi sisustuselementeiksi.

 

P. O. Nyström oli 1950-luvun julistemestareita. Huumoria ja elämäniloa viljelevä Kipsonit-juliste palkittiin Mainoshoitajien julistekilpailussa.

 

Marimekon alkuperäinen linja oli hätkähdyttävän selkeä ja ainutlaatuinen. Kun Esa Ojala suunnitteli Marimekon 30-vuotisjuhlajulisteen vuonna 1981, linjan tunnisti heti. Se on vieläkin voimissaan.

 

Iskelmätähti Laila Kinnunen mainosti 1963 Pond’sin puuterin ja alusvoiteen yhdistelmää. Englanninkieli ilmestyi mainosteksteihin. Esimerkiksi make up yleistyi puhekieleen ja muuttui pian meikiksi.

 

Kansainvälistyminen näkyi 1960-luvulla monikansallisina keinokuitulankojen kampanjoina, joilla tuettiin suomalaisia valmistajia. Maaseudullakin alettiin siirtyä sarkahousuista ja villaröijyistä teryleneen.

 

Ensin tulivat kahvilaivat, sitten appelsiinit. Elannon piirtäjävirtuoosi Pertti Pohjola kuvasi suurten ikäluokkien asettumista koulunpenkille.

 

Margariinit nakersivat voin markkinaosuuksia. Majesteetti kertoi 1957 olevansa hienoimmista kasvirasvoista valmistettu luonnontuote, joka sisältää runsaasti vitamiineja. Pula-ajan kokeneet aikuiset paheksuivat levitteen nuolemista leivältä.

 

Rock-konserttien hippivaikutteet näkyivät nuorisomainonnan kuvastoissa 1960-luvulla. Ilmoitustekstit omaksuivat televisiomainosten iskevän kielen. Suuntausta kutsuttiin spottityyliksi.

 

Outokummun yrityskuvailmoitus kertoi 1964 suomalaisen teollisuuden kansainvälistymisestä. Teksti vakuutti, että nyt rakennetaan taloudellisesti kestävää, viisasta nykyaikaa.

 

Hyvon nousi 1960-luvulla miesten alusasujen markkinajohtajaksi. Alusasuille annettiin kahden vuoden takuu. Asut oli käsitelty puuvillan kulutuskestävyyttä parantavilla ja antibakteerisilla lisäaineilla.

 

Sukupuoliroolien kustannuksella uskallettiin leikitellä jo vuonna 1953. Naisilla oli kuitenkin vielä pitkä matka tasa-arvoon. Valokuvaajat eivät vielä osanneet ohjata näyteltyjä tilannekuvia, joten piirtäminen oli kunniassa.

 

Sunilin mainoskuvassa näkyy 1950‑luvulle tyypillinen tuotteesta haltioituminen. Kapiokirstu säteilevän valkoisine liinavaatteineen symboloi kaupunkilaisnaisille maaseudun nostalgiaa. Valokuvaaja oli Matti A. Pitkänen.

 

Maaseudun murros näkyi 1957 otetussa valokuvassa. Väkeä kävi junalla palkkatöissä taajamissa ja tehtailla. Kirkonkylän talot oli vuorattu mainoskylteillä. Ilmoitustauluilla mainostettiin lähimmän taajaman nuorisotapahtumia.

 

Auto oli 1950-luvun suosituin statusesine. Tuontisäännöstely lisäsi sen haluttavuutta. Kansainvälinen autonäyttely 1952 oli suuri yleisömenestys.

 

Televisio oli 1960-luvulla niin voimakas mainosväline, että se vaikutti myös mainosvalokuvaan. Lehti-ilmoituksissa käytettiin usein televisiomainoksesta otettua valokuvaa.

 

Tietokoneet yleistyivät yrityksissä 1960-luvun alussa. Kansallis-Osake-Pankki mainosti, että Siemens 2002 -tietokone antaa pankin henkilökunnalle enemmän aikaa palvella asiakkaita.

 

Lux-saippua luotti mainonnassaan filmitähtien todistusvoimaan vuosikymmenien ajan. Elina Salo nousi 1960-luvun alussa tähtiluokkaan.

 

Sokeri muuttui 1960-luvulla ylellisyystuotteesta arkiseksi päivittäistavaraksi, jota markkinoitiin säilöntään. Pakkaus modernisoitiin uuden ajan keittiöihin sopivaksi. Ilmoituksen kuvitus oli Seppo Polameren käsialaa.

 

Lauluyhtye Tytöt, jossa lauloivat mm. Marjatta Svennevig ja Lenita Airisto, mainosti Palmaa vuonna 1966. Pukeutumisessa näkyi pop-muodin vaikutus.

 

Björn Landströmin kuvittama ilmoitus edusti puhtaita suomalaisia arvoja vuonna 1962. Ilmoituskuva oli valokuvan ja guassipiirroksen montaasi.

 

Suomea sanottiin Euroopan nopeimmin amerikkalaistuvaksi maaksi. Jenkki-purukumin ilmoituksessa vuodelta 1956 näkyi vaikutteita amerikkalaisten laivastovierailusta.

 

Kola oli 1950-luvun nuorison suosikkimakeinen. Kaikki uusi oli ”nastaa”, kuten moottoripyörät ja verrattoman näppärät repäisynauhapakkaukset.

 

Tavoitesäästäjä oli 1950-luvun sankari ja auto unelmien täyttymys. Mainoksen Olli oli menossa autonasentajakurssille ja säästi Hyväntuulenkirjaan kurssikuluja varten.

 

Naisen vapautuminen kotiäidin roolista näkyi mainonnassa. Naisille alettiin tehdä omia savukemerkkejä 1960-luvulla. Menthol Meiliä polttivat myös nuoret miehet.

 

He ovat nuoria ja moderneja – atomikauden nuorisoa, ilmoitusteksti hehkuttaa. Tekstiin oli ujutettu uusi slangisana, nasta. Kuvittaja oli Touko Laaksonen, tuleva Tom of Finland.

 

Marimekko ei ollut ainoa suomalaisten tekstiilien uudistaja. PMK:n ilmoitus Viuhka-lehdessä vuonna 1960 vertasi kankaitaan Mercedes-Benzin silmiähivelevän kauniiseen, suunniteltuun linjakkuuteen.

 

Mainoskortti 1950-luvulta kertoi kaupan muutoksesta. Irtomaito ja -kerma vaihtuivat pakatuiksi merkkituotteiksi.

 

Björn Landström oli 1950-luvulla graafikoiden, kuvittajien ja julisteiden tekijöiden keulakuva sekä Suomessa että Pohjoismaissa. Landströmin kuvamaailmassa näkyi keskiajan laatukuvamaalarien vaikutus.

 

Fazerin sininen rikkoi väriteorioita, joiden mukaan suklaapakkauksen värin pitää olla punainen. Sininen on edelleen yksi Suomen tunnetuimmista pakkauksista.